Ohjeita

”Tuunata saa niin paljon kuin sielu sietää, kunhan se ei näy!”

Jäsenlehteen vuonna 2015 kirjoitettu juttu näyttelyihin valmistautumisesta. Perustuu Leena Kahisaaren pitämään esittämis- ja trimmauskurssiin. Kirjoittaja: Annastiina Niemi

Woolpacks Thunderstruck (Cocum Thunder Boy – Cocum Pandora – Cocum Hawkstone)

Suomen Connemarayhdistys Ry järjesti esittämis- ja trimmauskurssin 24.5.2015. Kurssi järjestettiin hieman koleassa, mutta aurinkoisessa säässä Ohana-tallilla Perttelissä. Kurssin aikana saimme huimat määrät tietoa ponin pesemisestä, puunaamisesta, valmistelusta ja esittämisestä. Tämän lisäksi käytiin läpi sekä esittäjän että ponin varusteet. Tämä teksti on jokaisen ponin siistimisestä kiinnostuneen hyvä lukaista läpi. Niin näyttelykävijöiden kun kilpailevien ratsastajien kannattaa ottaa parhaat vinkit talteen! Ohjeet sisältävät pro-vinkkejä niitä haluaville, mutta en halua kenellekään aiheuttaa näyttelystressiä. Toivottavasti kukaan ei pelästy tekstiä ja jätä sen takia poniaan tuomatta näyttelyyn..

Kurssin vetäjänä toimi Leena ”Kani” Kahisaari. Kani on varsinkin Welsh-piireissä tunnettu guru koskien ponien tuunaamista näyttelyihin. Hänen valmistelemansa ponit kiiltävät aina näyttelyissä auringon kanssa kilpaa ja ovat viimeisen päälle puhtaan ja huolitellun, mutta luonnollisen näköisiä! Kanin ponit ovat useamman kerran olleet BIS-voittajia näyttelyissä. Kani kertoo, että usein hyvä ”tuunaaminen” ja esittäminen voi ollakin se viimeinen silaus, joka tekee eron kahden tasavertaisesti hyvän ponin välillä. Tuunaaminen siis kannattaa!

Jokaisella rodulla on omia sääntöjä ja käytäntöjä koskien näyttelytuunaamista ja esittäjän sekä hevosen varusteita. Nämä kannattaa huomioida valmistautuessa näyttelyyn. Muissa maissa, esimerkiksi Englannissa, Ranskassa ja nykyään jopa Irlannissa ollaan Suomea edellä näyttelyvalmistautumisessa. Vannoutuneen näyttelyissä kävijän kannattaakin hakea vinkkejä ulkomaita myöden. Selailemalla esimerkiksi englantilaisten connemarojen näyttelykuvia saat hyvin vinkkejä ja malleja. Ulkomaiset nettikaupat ovat myös hieman edellä tässä asiassa tarjotessaan paljon erilaisia vaihtoehtoja varusteissa sekä tuunausaineissa.
Kansallisen poninäyttelyn ja rotunäyttelyiden tuomarit tulevat ulkomailta, melko konservatiivisista maista joissa arvostetaan perinteitä. Tuomarit tulevat Suomeen vain näyttelyitä varten ja panostavat huomattavasti omaan ulkoasuunsa. On siis vähintäänkin kohteliasta myös tuomareita kohtaan että ponit ovat siistejä ja hyvin valmisteltuja, ja myös esittäjät toimivat ja pukeutuvat asiaan kuuluvalla tavalla.

Ponin tulee näyttelyissä näyttää mahdollisimman luonnolliselta, mutta ponia täytyy tuunata!! Ponien tulee näyttää siltä, että ne olisivat luonnostaan täydellisen ja siistin näköisiä. Tätä odotetaan aivan kaiken ikäisiltä poneilta. Varsinkin nuorten ponien näyttelytuunaamisesta on se etu, että ponit oppivat jo nuorina käsittelyyn. Tuunaamista on ihmisenkin hyvä harjoitella etukäteen. Esimerkiksi harjan nyppimistä on hyvä harjoitella jo talvella. Näin harja ehtii kasvaa takaisin ennen kesää, mikäli lopputulos ei olekaan hyvä.

Jouhet kannattaa siistiä muutamaa viikkoa ennen näyttelyä. Näin jouhet ehtivät hieman tasoittua, eivätkä ole juuri nypityn näköiset. Harjaa ei ikinä lyhennetä saksilla. Harjaa ohennetaan nyppimällä jouhet. Jouhet nypitään aina ”harjan alta”. Näin vältetään lyhyistä karvoista muodostuva irokeesi, mikäli harjasta nypittäisiin ”päällimmäinen kerros”. Nyppimisessä voi työvälineenä käyttää nyppimiskampaa, mutta ohennusveitsi on paras työkalu. Ohennusveitsi on oikeastaan tärkein työkalu jouhien käsittelyyn. Harjaa nypitään tasaisesti koko matkalta, edes takaisin. Harjaa nypitään vain ohuina siivuina ja tarkoituksena on saada harjasta tasapaksu koko matkalta. Jos hevonen ei pidä nyppimisestä, voi sitä tehdä useina päivinä vähän kerrallaan.

Harja ei saa ikinä olla niin pitkä, että se näkyisi kaulan alta. Ratsutukka on täysin hyväksyttävä, kunhan sekin on nypitty luonnollisen näköiseksi. Harjasta ei saa tehdä ”tauno-tasatukkaa”, vaan se pitää nyppiä muotoon. Harjan etuosaa kannattaa myös hieman keventää suhteessa muun harjan paksuuteen. Näin se asettuu kauniimmin. Harjaa ei lyhennetä märkänä, sillä silloin siitä tulee helposti liian lyhyt. Kannattaa myös huomioida, että ohentaessa harjan malli muuttuu ja se laskeutuu kauniimmin. Harjaa nypittäessä kannattaa miettiä ponin hyviä ominaisuuksia. Mikäli ponilla on hyvä pään ja kaulan liittymä, anna sen näkyä. Mikäli ponilla on hyvä lapa, hävitä harja lavan tieltä.

Otsatukan tulee myös näyttää luonnolliselta, ei tasaiselta. Otsatukkaa lyhennetäänkin reunoilta ja sille tavoitellaan tulppaanin muotoa. Sama pätee häntään. Hännänkin pitää olla siisti, luonnollinen, tulppaanin mallia hakeva ja ohennusveitsellä lyhennetty. Varsinkin jos häntä on paksu, niin se ei saa olla kärjestä ihan tasainen. Hännästä voi ”repiä” reunimmaisia jouhia ohennusveitsellä lyhemmiksi, jolloin häntään saadaan tulppaanin mallia. Häntää kannattaa lyhentää, mutta ei liikaa, ei ainakaan kinnerpituuteen asti. Omistajan tulee miettiä miten poni kantaa häntäänsä liikkeessä ja huomioida tämä häntää lyhentäessä.

Hännän yläosaan ei kosketa. Mikäli hännän tyvestä törröttää näyttelypäivänä yksittäisiä karvoja, voi nämä taivuttaa pienellä määrällä baby oil:ia hännän suuntaiseksi. Jos pelkkä öljy ei saa karvoja pysymään järjestyksessä, voi päälle suihkuttaa hiuslakkaa. Tämä sama kikka toimii myös harjaan, ja sitä kannattaa hyödyntää varsinkin tuulisena päivänä. Baby Oilia tulee kuitenkin käyttää vain äärimmäisen vähän. Jouhista ei saa tulla limaisen näköisiä. Jos harja muutoin on molemmin puolin kaulaa tai lentää, kannattaa ponille laittaa taivutusletit ajoissa. Taivutusletti on todellakin vain kuminauha, joka laitetaan jouhisuortuvan ympäri. Varsinainen letti aiheuttaa ponille kiharat, eikä sillä saa toivottua lopputulosta.

Ponin korvakarvat leikataan viikko ennen näyttelyitä. Korva lytistetään ja ulos pursuavat karvat leikataan pois. Karvoja kannattaa sukia käsillä välissä, jotta kaikki pitkät karvat saadaan esiin. Karvoja leikataan pala kerrallaan ja mielellään niin pienillä saksilla kuin mahdollista. Ponilta siistitään myös kaikki leuka- ja päänaluskarvat, sekä pitkät haivenet kaulan alta. Lopputuloksen pitää tässäkin kohtaa olla luonnollinen eikä saksien jälki saa näkyä. Turpa- ja silmäkarvoihin ei kosketa, mikäli ne eivät ole ihan mielettömän pitkät ja vaarassa kääntyä silmään. Jalkakarvoille ei saa tehdä mitään. Connemaroilla kuuluu olla jaloissa hieman karvoja.

Tärkeintä näyttelyissä on että poni on PUHDAS. Unohtakaa pesusienet! Jotta ponista tulee oikeasti puhdas, pitää poni jynssätä kovimmalla harjalla mitä löydät. Ponit usein rakastavat jynssäämistä, varsinkin jos karvanlähtöaika on meneillään. Kaikki lika pitää saada irtoamaan karvan juuresta asti. Kaikki juureen jäänyt lika tulee näkyviin kyllä näyttelypäivänä. Ponin pesemiseen käytetään paljon vettä, paljon saippuaa, voimaa ja kovaa harjaa. Poni kannattaa pestä yksi puoli kerrallaan, jotta se ei ehdi palella operaation aikana. Pesussa käytetään paljon vettä, jotta lika valuu pois, eikä jää pyörimään ponin karvoihin. Ponin pestävän puolen tulee olla litimärkä ennen saippuointia. Shampoo tahkotaan suoraan ponin karvan juureen, ja sitten ponin karvaa hinkataan mattopyykkityyliin, juurta jaksain. Ponia pestessä kannattaa aina olla muutama ämpärillinen pesuaineliuosta valmiina. Pesuaineliuoksesta on helppo ottaa lisää kosteutusta ja shampoota karvaan pesun aikana. Shampoota ei pesussa säästellä. Ponilta pestään huolella harjalla jynssäten myös pää, harja, häntä, jalat, polvet ja kaviot. Shampoota pitää huuhdella ponista niin kauan pois, ettei shampoovettä enää tule karvasta. Niin kauan kun pestessä tulee karvasta jotain muuta kuin kirkasta vettä niin pesua/huuhtelua jatketaan.

Pesuaineita kannattaa testata, jotta löydät oman suosikkisi. Kimolle ponille esimerkiksi Vetrolin White’n’Brite tai Gallop-kimoshampoo on hyvä. Shampoista kannattaa kuitenkin ohjeet lukea hyvin. Osaa shampoista pitää laimentaa, jotta ne eivät tee kimosta ponista sinisävyistä. Kani toteaa että ponin pesemiseen menee useimmiten tunti. Kokeneelta pesijältä menee puoli tuntia. Varsinkin kimojen ponien omistajia kehotetaan usein pesemään poninsa useampana päivänä, esimerkiksi näyttelyä edeltävän viikon aikana. Kimojen ponien omistajana Kanilla ei kuitenkaan kotitallilla ole ponien pesumahdollisuutta, joten hän suorittaa poneilleen vain yhden, mutta sitäkin tehokkaamman pesun näyttelyjä edeltävänä iltana. Suositeltavaa on kuitenkin tehdä ensimmäinen kunnon pesu ponille esimerkiksi viikkoa ennen näyttelyitä.

Kun poni on pesty ja vedetty hikiviilalla kuivaksi, suihkutetaan siihen kauttaaltaan show shineä. Näistäkin löydät testaamalla suosikkisi. Show shine ehkäisee lian tarttumista ja antaa ponille hienon kiillon. Show shine kuorrutuksen jälkeen ponille puetaan puhdas kuivatusloimi. Tämän jälkeen ponille puetaan tilanteesta riippuen toinen kuivatusloimi tai varsinainen loimi, joka saa olla ponin päällä aina näyttelyaamuun asti. Märän ponin piehtarointi tulee estää ja ponin likaantuminen tulee myös parhaan mukaan yrittää estää. Myös kuumilla keleillä ponille puetaan loimi ennen näyttelyitä, esimerkiksi kevyt vohveliloimi on tähän hyvä. Ponille on myös äärimmäisen hyvä olla olemassa päätä ja kaulaa suojaava ”sukka/kommandopipo” tai mahdollisesti jopa kokovartalosukkapuku. Jalkoihin kiedotaan villapintelit yöksi. Tässä tapauksessa ponin tuntemus on hyväksi. Siisteillä poneilla voi olla hieman vähemmän varotoimia likaantumisen suhteen.
Pestyyn häntään suihkutetaan show shineä ja häntä paketoidaan löyhälle letille. Letistä ei kannata tehdä tiukkaa, jottei siihen tule pieniä kiharoita. Loivat laineet eivät haittaa. Häntä letitetään ihan loppuun asti, jotta alaosaan ei jää muusta erottuen suoraa osuutta. Häntä suojataan ponin tavat huomioiden. Hännän voi pintelöidä tai käyttää tähän tarkoitukseen suunniteltua häntäpussia.

Vaikka ponin pesee, puunaa ja pukee hyvin, niin aina niistä näyttelyaamuna löytyy länttejä. Tähän korvaamaton apu on kuivashampoo. Kuivashampoota suihkutetaan ohjeen mukaan likaiseen kohtaan ja sen annetaan vaikuttaa hetki. Sitten otetaan hieman karkeaa käsipaperia ja pyyhitään kerran ja heitetään paperi pois, pyyhitään toisella paperilla ja heitetään pois, pyyhitään kolmannella paperilla.. Jos pyyhittäisiin koko ajan samalla paperilla, paperi vain levittäisi likaa. Läntti saadaan pois käyttämällä lähes joka pyyhkäisyllä puhdasta, uutta paperia.

Mikäli ponilla on sukat tai muuten vaan todella valkoiset jalat, valkoista voi korostaa kalkilla. Hohtavan valkoiset sukat tekevät vaikutuksen varmasti myös koulukisoissa! Kalkkia tahkotaan jalkaan niin että se osuu karvojen juureen asti, ja sitä tahkotaan paljon. Ylimääräiset puhallellaan pois. Kun kalkki on karvojen juuressa asti, se ei varise pois eikä pieni sadekaan haittaa. Connemaroille eivät oikein isot merkit kuulu, joten sukkia yritetään jopa enemmän värjätä pois kuin korostaa. Kalkkipalasia saa kuitenkin haluttaessa englantilaisista nettikaupoista ja mahdollisesti nykyään myös koiranäyttelyihin erikoistuneista koiratarvikeliikkeistä. Jos koko ponin valkoisuuttaa halutaan korostaa, voi kalkkikiveä pöllyttää pehmeällä harjalla ponin päälle.
Kaviot öljytään näyttelyihin. Tavallista kaviorasvaa ei kannata käyttää, sillä se jää klöntille kavion päälle. Kaviot saa kiiltäviksi käyttämällä kavioöljyä. Öljyn annetaan kuivua kavion pintaan ”puhtaalla” alueella. Ei esimerkiksi seisottaen ponia mudassa tai hiekassa. Jos ei ole aikaa antaa kavioöljyn kuivua, voi kuivumattomat öljyt pyyhkäistä paperilla kavion pinnasta. Mustille kavioille käytetään mustaa kavioöljyä ja valko- ja kirjokavioille väritöntä kavioöljyä.

Silmänympäryksiä ja nenänympärystä voi korostaa baby oililla. Baby oilia hierotaan ensin pieni määrä käsien välissä ja levitetään sitten sievästi tarvittaville alueille. Alueet, joille Baby Oilia laitetaan, eivät saa jäädä limaisen näköisiksi. Baby Oilia parempi keino tummien silmienympärysten ja turvan korostamiseen on plankki. Plankkia on olemassa mustaa ja väritöntä. Meikkaamista kannattaa testata kotona, ja kaikki meikki pitää muistaa häivyttää. Meikkaamisessa saa kuitenkin olla varovainen, sillä sievän pään saa helposti näyttämään huonotyyppiseltä arabilta.
Näyttelypäivänä kannattaa kantaa kehän viereen kaikki vermeet ja ottaa huoltojoukot mukaan! Useimmiten tarvitaan viime hetken puunausta.

Ponit esitetään aina suitsilla, maitovarsat riimulla. Näyttelyissä suositellaan käytettävän näyttelysuitsia ja näyttelytalutinta. Näyttelysuitsissa turpahihna on kiinni poskihihnoissa, jolloin hevosen päässä ei ole ylimääräisiä remmejä ja suitset ovat siistimmät. Näyttelyissä ei mielellään käytetä tavallisia ratsastussuitsia, eikä ainakaan ikinä meksikolaista- tai remonttiturpahihnaa! Kankisuitsitus on sallittu, jos halutaan korostaa ponin kisakäyttöä.
Tammojen suitsiin sallitaan hyvin vähän koristeluja. Konservatiivisimmat tuomarit eivät tykkää edes kirjaillusta kuviosta tammojen turpahihnassa ja otsapannassa. Käytännössä kirjailtua kuviota saa kuitenkin käyttää myös tammojen suitsissa. Oreilla saa olla enemmän blingiä, ja esimerkiksi messinkinen koristenauha otsapannassa. Ketjunaruja tulee näyttelyissä välttää, ne eivät tee vaikutusta edes oreilla, päinvastoin. Kuolainten tulee olla pienirenkaiset. Suora kumikuolain pienillä renkailla on hyvä, tai esimerkiksi bridong-kuolain. Hevosenkenkäkuviolla varustettua orikuolainta saavat käyttää vain orinumeron saaneet jalostusorit. Muista valita kuolain niin, että kaikki suitsien ja taluttimen metalliosat ja soljet ovat saman sävyisiä.

Kuvassa connemaralle sopivat näyttelysuitset orilla Rockfield Scarface 14 C. Hevosenkenkäkuviolla varustettu orikuolain on vain jalostusoreille.

Esittäjän tulee olla siististi pukeutunut. Tweed-takki tai kauluspaita+liivi ovat esimerkkejä siististä yläosasta. Housuiksi kelpaavat suorat housut, usein jopa farkut. Farkuissa sininen ei ole ehkä suositeltavin väri, mutta farkkujakin löytyy tummia ja monia ruskean sävyjä. Ratsastushousut ovat huonoin vaihtoehto, ellei ole kyse ratsastusluokista. Korkea vyötärö housuissa on myös suositeltava, jotta ”your private parts doesn’t show”. Ei röyhelövaatteita tai turhan paljastavia asuja. Esittäjällä kannattaa olla hanskat sekä juoksemiseen soveltuvat kengät. Ei roikkuvia hiuksia, lepattavia paitoja, hihattomia paitoja tai ylipinkeitä lantiohousuja.

Poni esitetään rakennearvostelussa aina harjaton puoli tuomariin päin. Hevonen seisotetaan tuomarin edessä niin, että tuomarin puoleiset jalat ovat ”auki”. Etujalat voivat olla tasan, mutta mielummin harjattoman puolen jalka hieman edempänä. Näyttelykehässä ponin kanssa liikkuessa sitä käännetään aina esittäjästä poispäin, huomioi tämä varsinkin käyntiä ja ravia esittäessä. Näyttelykehässä hevosen kanssa kävellään ja juostaan aina sen lavan vieressä. Hevosta ei vedetä perässä, vaan sen pitää liikkua itse eteen. Esittämistä kannattaa harjoitella ja seurata muiden esittämistä, miettiä mikä siinä on hyvää ja mitä huonoa. Näistä kannattaa aina ottaa oppia. Kehässä kannattaa aina seurata mitä tuomari tekee, mihin se katsoo. Tuomari seuraa koko ryhmän tekemistä sivusilmällä, joten älkää lopettako sen ponin esittämistä vaikka ette olisikaan arvosteluvuorossa. Ponin ei tule antaa syödä ruohoa kehässä.

Tarkastele ponia ennen näyttelyä ja pyydä tallikaveria seisottamaan ponia. Näin voit jo etukäteen miettiä ponin vahvuuksia/heikkouksia ja miten tuot ne esille/piilotat näyttelyiden rakennearvostelussa. Onko ponillasi pitkä vai lyhyt runko. Millainen on ponisi ylälinja? Kaulaa voi houkutella rakennearvostelun kannalta edullisimpaan asentoon esimerkiksi pienellä ruohotupolla. Kaikkein tärkeintä rakennearvostelussa on, että poni seisoo ryhdikkäänä. Tämä on jopa tärkeämpää kuin jalkojen asento.

Näyttelyissä käyntiä kannattaa harjoitella jo nuorten kanssa. Match show:t ovat hyviä harjoitustilaisuuksia nuorelle ponille. Näyttelyissä 1-vuotiaan saavat olla vielä vähän lapsia, mutta 2-vuotiaan pitää jo osata käyttäytyä. Näyttelyitä kannattaa myös käydä katsomassa ilman poneja. Varsinkin Hippoksen tamma- ja varsanäyttelyissä on hyvä tilaisuus opetella hevosen rakennetta.

Poneja saa ja tulee komentaa kehässä, jos ne käyttäytyvät huonosti. Komentamistakin voi toki tehdä monella tavalla. Hyvin käyttäytyvät ponit ovat aina ilo silmälle ja tekevät vaikutuksen. Viimeinen vinkki Kanilta oli, että AINA kannattaa ilmoittaa poni näyttelyyn. Ilmoittautumisajat menevät usein niin aikaisin umpeen, että se harmittaa jos halu lähteä näyttelyihin syttyykin. Jälki-ilmoittautuneita ei näyttelyihin enää oteta. Nuoretkin kannattaa aina ilmoittaa mukaan näyttelyihin, ja tarkastella vasta myöhemmin ovatko ne siinä kasvuvaiheessa, että kannattaa näyttää. Näitä ilmoittautumisia toivon myös sydämeni pohjasta niin rotunäyttelyihin kuin poninäyttelyihin, jotta saamme jatkossakin tarvittavat ponimäärät kasaan ja näyttelyt järjestettyä!
Kiitokset Kanille mahtavasta kurssista, paljon tuli uutta ja vanhaa tietoa, sekä monta hyvää vinkkiä tulevien näyttelyiden varalle. Kiitokset myös Ohana-tallille ja kaikille tapahtumaan osallistuneille, oli mukava päivä!